Nyt se talvi sitten tuli. Huomasin, että pari kuukautta on taas mennyt viime päivityksestä..mihin tämä aika katoaa?!

Meille ei kuulu ihmeitä. Odottelemme tytöille juoksuja ja Wilmalle on sulhastakin vähän katseltu, jos sen vaikka joskus astuttaisi. Olisihan se kiva edes yhdet pennut Wilmalla teettää. Aada saa vielä kasvaa ja Anne kuvauttaa sen ensi vuoden puolella. Silmät nyt ainakin ovat terveet. :)

Suru-uutisia tuli kasvatuskodista. Aadan mummo Ann's Lions Livia siirtyi sateenkaarisillalle 27.10.2006. Mummolla olikin jo ikää 9,5 vuotta, mikä on hieno saavutus leonberginkoiralle. Silti kuolema aina pysäyttää ja sitä on kiitollinen noista omista koirista, että ovat nuoria ja terveitä.

Tammikuussa suuntaamme ehkä Kajaaniin näyttelyyn Aadan kanssa, koska Oulun näyttely jäi meiltä sairastelun vuoksi väliin. Wilma on niin "mehtäläinen", että sitä ei taida viitsiä näyttelyyn raahata. Wilma jahtaa mieluummin jäniksiä ja juoksee metsässä kuin "missikisoissa". =D

Kävihän ne neidit toissailtana karkumatkalla. Järven yli olivat painelleet, kun tuttavaperheen poika päästi ne vahingossa samaan aikaan pihalle ja me emme olleet näkemässä. Tietty ne heti lähtivät kylille. Aada tuli tunnin päästä kotiin ja Wilma puoli tuntia myöhemmin. Aada on jo viisastunut, eikä seuraa Wilmaa kaikille reissuille. On vissiin karvaita kokemuksia. ;)

Ylläolevassa kuvassa on Wilma metsällä. Tuore kuva. Tänään otettu. Aadan kuvat onkin sitten viime talvelta eli ei meillä noin paljon lunta sentään vielä ole. :)

Metsästys on rankkaa, mutta antoisaa ja kotisohvalla on ihana päivän päätteeksi levätä. :)

Palaillaan!

-Tuija-